Title = Perhonen
Author = Minä, eli Lusikka
Beta = Itse betailen :P
Pairing = Öö, periaattees Theon/Vivian :D
Rating = Jotain K-13/K-15 luokkaa
Genre = Jaah.. Enpä osaa sanoa :P
Warnings = Angstia, itsemurha
Disclaimer
= En omista Viviania, enkä Theonia. En ansaitse tällä ficillä, enkä
väitä että näin olisi tapahtunut/tulisi tapahtumaan. Jne. Tarinassa
kursivoidulla esiintyvä teksti on Apulannan kappaleesta Ilona.
Summary = Selviää kun luet :P
Pehonen
Tuijotan
taivaanrantaan. Aurinko on laskemassa, taivas värjäytyy
vaaleanpunaiseksi. On elokuun viimeinen päivä. Puiden lehdet kellastuu,
ilmat viilenee. Linnut lähtee talveksi etelään. Parin kuukauden päästä
alkaa sataa lunta, tulee pakkasta. Päivät lyhenee lähes olemattomiin,
Suomi vaipuu muutaman kuukauden mittaiseen yöhön, jonka aikana aurinko
ei näyttäydy kuin hetken. Ihmiset melkein heittää toivonsa siitä, että
kesä enää koskaan tulee.
En aina voi sua ymmärtää
Oisit ees voinut yrittää
Vaikka joskus tuntuu
Että kaikki on turhaa
Kello on melkein kymmenen illalla, mutta vielä on lämmin. Ilma ei ole
viilennyt vielä niin paljoa, etteikö ulkona pystyisi iltaisinkin
olemaan t-paidalla. Siitä huolimatta mulla on päällä paksu, musta
huppari. Tuuli pörröttää mustia hiuksiani ja heilauttaa ne silmilleni.
Pyyhkäisen vapisevalla kädelläni hiukset pois kasvoilta. Haluan nähdä
edessäni levittäytyvän maiseman vielä mahdollisimman tarkasti. Vähän
matkan päässä olevan leikkipuiston, ja kauemapa olevan järven, jonka
pinta väreilee tuulessa.
Sä koitit mulle selittää
Ei oo järkee jatkaa elämää
Mä tahdoin olla sulle
Syy jatkaa huomiseen
Istun korkean kerrostalon katolla. Jalkani roikkuvat tyhjyyden yllä,
yli katon reunan. Täällä mä ja Theon jaettiin meidän ensisuudelma. Ja
täällä Theon vietti viimeiset elinhetkensä tasan kuukausi sitten.
Tuolta kadulta Theon sitten löydettiin kuolleena. Mutta tänne Theon
jätti viestinsä. Viestinsä mulle ja maailmalle. Kattoon on spreiattu
punaisella spreimaalilla suuri sydän. Sen sisällä lukee "Theon
McInsane. Syntynyt 26.07.1982. Kuollut 31.07.2008. Rakasti Vivian
Sin´amoria viimeiseen asti, ja pidempäänkin". Lisäksi Theon kaiversi
sydämen puukolla käsivarteensa, ja puukon sisälle Theon kaiversi
V-kirjaimen.
Sä olit perhonen, jonka siivet
Eivät kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Nyt kun öisin katson tähtiin
Ja sun kasvos siellä nään
Rakastun uudelleen
Pyörittelen käsissäni lasipalloa, jossa on valkoinen, kivestä tehty
jalusta. Pallo on halkaisijaltaan noin kuutisen senttiä. Sen sisällä on
vettä - tai ainakin jotain nestettä -, kaksi kivestä tehtyä nallea ja
valkoisia hippuja, jotka muistuttavat lumihiutaleita. Kun palloa
ravistaa, näyttää ihan siltä että sen sisällä olevat nallet seisovat
kaameassa lumimyrskyssä. Pallo on joululahjan Theonilta viimevuodelta.
Theon sanoi aina, että mä olin hiukan isompi, musta nalle ja Theon se
pienempi valkoinen.
Et halunnut mua sun maailmaan
Vaikka koitin sua niin rakastaa
Sä sanoit et on parempi mulle
Et halunnut satuttaa
Ravistan palloa ja katselen miten lumihiutaleet kieppuvat kahden nallen
ympärillä. Molemmilla nalleilla on päässä punainen tonttulakki, ja
valkoisella nallella on sininen kaulahuivi. Musta nalle on kietonut
kätensä valkoisen hartioille, ja molemmilla nalleilla on käsissään
lahjapaketti. Hetken kuluttua hiutaleet alkavat asettua ja lumimyrsky
muuttuu hiljaiseksi lumisateeksi kun hiutaleet putoilevat kahden nallen
päälle. Muutama jää kiinni jomman kumman lakkiin tai hartioille, mutta
suurin osa valuu pallon alaosaan.
Kun eilen näin sun itkevän
Mä aavistin sun lähtevän
Sun silmät katsoi tyhjää
Nuku rauhassa, pikkuinen
Nousen seisomaan ja katson lasipalloa vielä hetken. Painan kevyen
suukon pallon viileälle lasipinnalle ennen kuin viskaan sen kaikin
voimin katolta. Pallo kieppuu ilman halki ja putoaa kaaressa suoraan
läheiseen leikkipuistoon. Maahan osuessaan pallo hajoaa tuhansiin osiin
- mitä en tietenkään katolta voi nähdä - ja sen sisällä oleva neste
valuu maahan. Nallet särkyvät palasiin, samoin kivinen jalusta. Kaivan
hupparini sisältä spreimaalipullon ja puukon. Päätän tehdä helpomman
osuuden ensin, ja pudotan puukon katolle avaten samalla hampaillani
spreimaalipurkin korkkia.
Ja kaipaan sua
Perhonen, jonka siivet
Eivät kauas kantaneet
Ei kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Kun saan työni valmiiksi, on Theonin tekemän punaisen sydämen vieressä
musta sydän. Sen sisällä on teksti "Vivian Sin´amor. Syntynyt
08.09.1981. Kuollut 31.08.2008. Rakastaa, rakasti ja tulee rakastamaan
Theon McInsanea ikuisesti". Viskaan spreymaalipurkinkin alas katolta ja
istun katon reunalle uudestaan. Vedän hupparini oikeaa hihaa hitaasti
ylöspäin. Sitten nostan käteeni mustakahvaisen puukon ja suljen silmäni
hetkeksi. Vedän syvään henkeä. Käteni tärisevät, en voi sille mitään.
En voi olla huutamatta, kun upotan puukon terän käsivarteeni.
Sä oot niin kaukana jossakin
Nyt kun öisin katson tähtiin
Ja sun kasvos siellä nään
Miks sun täytyi mennä pois?
Rakastun uudelleen
Uudelleen ja uudelleen
Rakastun uudelleen
Kaiverran käteeni sydämen ja sen sisälle suuren T-kirjaimen. Heitän
puukonkin katolta ja toivon, ettei se osu kehenkään. En viimeiseksi
teokseni haluaisi tappaa ketään. Lasken käteni katon reunalle ja painan
sormeni viileää betonia vasten. Katson alhaalla kadulla harvakseltaan
ajavia autoja ja paria ihmistä, jotka kävelevät jalkakäytävällä suoraan
alapuolellani. Joku on pysähtynyt pari metriä musta oikealle ja katsoo
mua. Nielaisen kuuluvasti ja värähdän. Katson viimeisen kerran edessäni
levittyvää maisemaa. Sitten hyppään.
Uudelleen
Rakastun uudelleen
Uudelleen ja uudelleen
torstai, 4. joulukuu 2008
Kommentit