Title = Perhonen
Author = Minä, eli Lusikka
Beta = Itse betailen :P
Pairing = Öö, periaattees Theon/Vivian :D
Rating = Jotain K-13/K-15 luokkaa
Genre = Jaah.. Enpä osaa sanoa :P
Warnings = Angstia, itsemurha
Disclaimer = En omista Viviania, enkä Theonia. En ansaitse tällä ficillä, enkä väitä että näin olisi tapahtunut/tulisi tapahtumaan. Jne. Tarinassa kursivoidulla esiintyvä teksti on Apulannan kappaleesta Ilona.
Summary = Selviää kun luet :P


Pehonen

Tuijotan taivaanrantaan. Aurinko on laskemassa, taivas värjäytyy vaaleanpunaiseksi. On elokuun viimeinen päivä. Puiden lehdet kellastuu, ilmat viilenee. Linnut lähtee talveksi etelään. Parin kuukauden päästä alkaa sataa lunta, tulee pakkasta. Päivät lyhenee lähes olemattomiin, Suomi vaipuu muutaman kuukauden mittaiseen yöhön, jonka aikana aurinko ei näyttäydy kuin hetken. Ihmiset melkein heittää toivonsa siitä, että kesä enää koskaan tulee.

En aina voi sua ymmärtää
Oisit ees voinut yrittää
Vaikka joskus tuntuu
Että kaikki on turhaa

Kello on melkein kymmenen illalla, mutta vielä on lämmin. Ilma ei ole viilennyt vielä niin paljoa, etteikö ulkona pystyisi iltaisinkin olemaan t-paidalla. Siitä huolimatta mulla on päällä paksu, musta huppari. Tuuli pörröttää mustia hiuksiani ja heilauttaa ne silmilleni. Pyyhkäisen vapisevalla kädelläni hiukset pois kasvoilta. Haluan nähdä edessäni levittäytyvän maiseman vielä mahdollisimman tarkasti. Vähän matkan päässä olevan leikkipuiston, ja kauemapa olevan järven, jonka pinta väreilee tuulessa.

Sä koitit mulle selittää
Ei oo järkee jatkaa elämää
Mä tahdoin olla sulle
Syy jatkaa huomiseen

Istun korkean kerrostalon katolla. Jalkani roikkuvat tyhjyyden yllä, yli katon reunan. Täällä mä ja Theon jaettiin meidän ensisuudelma. Ja täällä Theon vietti viimeiset elinhetkensä tasan kuukausi sitten. Tuolta kadulta Theon sitten löydettiin kuolleena. Mutta tänne Theon jätti viestinsä. Viestinsä mulle ja maailmalle. Kattoon on spreiattu punaisella spreimaalilla suuri sydän. Sen sisällä lukee "Theon McInsane. Syntynyt 26.07.1982. Kuollut 31.07.2008. Rakasti Vivian Sin´amoria viimeiseen asti, ja pidempäänkin". Lisäksi Theon kaiversi sydämen puukolla käsivarteensa, ja puukon sisälle Theon kaiversi V-kirjaimen.

Sä olit perhonen, jonka siivet
Eivät kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Nyt kun öisin katson tähtiin
Ja sun kasvos siellä nään
Rakastun uudelleen

Pyörittelen käsissäni lasipalloa, jossa on valkoinen, kivestä tehty jalusta. Pallo on halkaisijaltaan noin kuutisen senttiä. Sen sisällä on vettä - tai ainakin jotain nestettä -, kaksi kivestä tehtyä nallea ja valkoisia hippuja, jotka muistuttavat lumihiutaleita. Kun palloa ravistaa, näyttää ihan siltä että sen sisällä olevat nallet seisovat kaameassa lumimyrskyssä. Pallo on joululahjan Theonilta viimevuodelta. Theon sanoi aina, että mä olin hiukan isompi, musta nalle ja Theon se pienempi valkoinen.

Et halunnut mua sun maailmaan
Vaikka koitin sua niin rakastaa
Sä sanoit et on parempi mulle
Et halunnut satuttaa

Ravistan palloa ja katselen miten lumihiutaleet kieppuvat kahden nallen ympärillä. Molemmilla nalleilla on päässä punainen tonttulakki, ja valkoisella nallella on sininen kaulahuivi. Musta nalle on kietonut kätensä valkoisen hartioille, ja molemmilla nalleilla on käsissään lahjapaketti. Hetken kuluttua hiutaleet alkavat asettua ja lumimyrsky muuttuu hiljaiseksi lumisateeksi kun hiutaleet putoilevat kahden nallen päälle. Muutama jää kiinni jomman kumman lakkiin tai hartioille, mutta suurin osa valuu pallon alaosaan.

Kun eilen näin sun itkevän
Mä aavistin sun lähtevän
Sun silmät katsoi tyhjää
Nuku rauhassa, pikkuinen

Nousen seisomaan ja katson lasipalloa vielä hetken. Painan kevyen suukon pallon viileälle lasipinnalle ennen kuin viskaan sen kaikin voimin katolta. Pallo kieppuu ilman halki ja putoaa kaaressa suoraan läheiseen leikkipuistoon. Maahan osuessaan pallo hajoaa tuhansiin osiin - mitä en tietenkään katolta voi nähdä - ja sen sisällä oleva neste valuu maahan. Nallet särkyvät palasiin, samoin kivinen jalusta. Kaivan hupparini sisältä spreimaalipullon ja puukon. Päätän tehdä helpomman osuuden ensin, ja pudotan puukon katolle avaten samalla hampaillani spreimaalipurkin korkkia.

Ja kaipaan sua
Perhonen, jonka siivet
Eivät kauas kantaneet
Ei kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen

Kun saan työni valmiiksi, on Theonin tekemän punaisen sydämen vieressä musta sydän. Sen sisällä on teksti "Vivian Sin´amor. Syntynyt 08.09.1981. Kuollut 31.08.2008. Rakastaa, rakasti ja tulee rakastamaan Theon McInsanea ikuisesti". Viskaan spreymaalipurkinkin alas katolta ja istun katon reunalle uudestaan. Vedän hupparini oikeaa hihaa hitaasti ylöspäin. Sitten nostan käteeni mustakahvaisen puukon ja suljen silmäni hetkeksi. Vedän syvään henkeä. Käteni tärisevät, en voi sille mitään. En voi olla huutamatta, kun upotan puukon terän käsivarteeni.

Sä oot niin kaukana jossakin
Nyt kun öisin katson tähtiin
Ja sun kasvos siellä nään
Miks sun täytyi mennä pois?
Rakastun uudelleen
Uudelleen ja uudelleen
Rakastun uudelleen

Kaiverran käteeni sydämen ja sen sisälle suuren T-kirjaimen. Heitän puukonkin katolta ja toivon, ettei se osu kehenkään. En viimeiseksi teokseni haluaisi tappaa ketään. Lasken käteni katon reunalle ja painan sormeni viileää betonia vasten. Katson alhaalla kadulla harvakseltaan ajavia autoja ja paria ihmistä, jotka kävelevät jalkakäytävällä suoraan alapuolellani. Joku on pysähtynyt pari metriä musta oikealle ja katsoo mua. Nielaisen kuuluvasti ja värähdän. Katson viimeisen kerran edessäni levittyvää maisemaa. Sitten hyppään.

Uudelleen
Rakastun uudelleen
Uudelleen ja uudelleen