Title = Kaikkein kovin kundi
Author = Kukapa muukaan, jos ei Lusikka?
Beta = Ei ole, joten virheistä ilmotelkaa :D
Pairing = Alex/Vito
Rating = K-13 kait
Genre = Joku romance, humour, drama, ehkä lievä angst, jne :D
Warnings = Huonoa tekstiä, rumaa kielenkäyttöä, kiroilua, mahdollisesti erittäin epätarkasti kuvailtua seksiä, mutten usko :DD
Disclaimer = Omistan kaikki hahmot, ja tapahtumat ja paikat on itse keksittyjä, joten mitään ei saa kopioida. En saa tästä rahaa, harmi kyllä, vaan ihan omaksi ilokseni, ja muiden kauhuksi, kirjoitan :DD

Omistan tän Silverimurulle (www.lemmikki.se), joka heitti mulle tän haasteen, kun olin hetken ruinannut. Ja koska toisena vaihtoehtona oli homo, balettia harrastava poika, niin valitsin tän xD

Silveri, oot tärkee <3

Prologi

Jos katsoisit tiistaina viittä vaille kolmelta Itä-Helsingissä sijaitsevan tyttökoulun ikkunasta sisälle luokkaan numero kuusitoista, saisit vastaasi tummanruskeiden silmien kummastuneen katseen. Ne silmät kuuluisivat Alexsandra Kuusiluomalle, tutummin Alexille, kyseisen tyttökoulun yhdeksättä luokkaa käyvälle tytölle, joka olisi juuri terveystiedontunnilla. Häntä ei voisi vähempää kiinnostaa opettajan puhe matkaripulista, tai miksi hän sitä sitten nimittikin.

Matkaripulin sijaan Alexin ajatukset luultavasti harhailisivat harjoituksissa, jotka alkaisivat neljältä keskustassa sijaitsevalla jäähallilla, joka oli reilun kolmen kilometrin päässä koulusta. Jos Alex pitäisi kiirettä, hän ehtisi juuri ja juuri bussiin, joka veisi häneet jäähallille. Hän olisi melkein tunnin etuajassa, muttei se mitään. Ainahan hän voisi mennä jäähallin aulassa sijaitsevaan kahvilaan juomaan kokista ja katselemaan söpöjä urheilijapoikia, jotka kävelisivät ohi ajatuksissaan tai kiirehtien johonkin.

Harkkojen jälkeen Alex menisi Jorin luokse. Luultavasti Antti-Eetu, Sami, Tuomas tai joku muu pojista tulisi sinne myös. Pelattaisiin pleikkarilla lätkää ja syötäisiin jotain hyvää, mitä Jorin äiti kokkaisi. Alex saattaisi kertoilla juttuja koulunsa typeristä kanoista, ja he nauraisivat niille idiooteille. Tai sitten pojat kertoisivat jotain juttuja koulustaan, ja Alex kuuntelisi kateellisena. Jorin pikkuveli saattaisi tunkea heidän seuraansa, tai sitten Jorin kadun toisella puolella asuva, mielettömän söpö, serkku päättäisi tulla kylään.

Vasta reilusti kahdeksan jälkeen Alex lähtisi kotiin. Koska hän oli bussilla liikkellä, hän joutuisi kävelemään, ellei Jorin äiti sitten tarjoutuisi antamaan hänelle kyydin kotiin. Vaikka mielelläänhän Alex käveli. Ei Jorin luota ollut hänen kotiinsa kuin muutaman kilometrin matka, ja Alex oli tottunut kävelemään pitkiä matkoja painavan varustekassin kanssa, koska hänen vanhemmillaan ei koskaan ollut aikaa kuskata häntä harrastuksiin.

Kotona Alex menisi tekemään itselleen iltapalaa ja tekisi läksyt hätäisesti samalla kun söisi. Jesse tulisi kotiin kavereidensa tai uuden tyttöystävänsä, jota Alex ei ollut vielä edes tavannut, luota. Jesse saattaisi jäädä hetkeksi syömään Alexin kanssa, kyselisi tämän päivästä ja kertoisi mitä itse oli tehnyt. Alex saattaisi pyytää apua matikassa tai fysiikassa, joita ei kumpaakaan tajunnut, mutta joissa Jesse oli aina ollut hyvä.

Kun Alex saisi tehtyä läksyt, hän suuntaisi yläkerrassa sijaitsevaan huoneeseensa ja katselisi varmaan tv:tä tai juttelisi mesessä kavereidensa kanssa. Hän saattaisi tehdä muutaman lihasharjoituksen ihan vain siksi, ettei kaikki mitä hän valmentajalle kertoisi tehneensä, olisi täyttä roskaa.

Nukkumaan tyttö menisi aivan liian myöhään, niin kuin aina. Kello olisi jo reilusti yli yhdentoista, ehkä jopa kahdentoista, kun Alex pääsisi sänkyyn. Hän makaisi hereillä ehkä tunnin, tai pidempään, koska hän oli aina ollut huono nukahtaja. Kello olisi jo reilusti yli puolenyön, kun ulko-ovi aukeaisi, ja alakerrasta kuuluisi vaimeaa puhetta merkiksi Alexin vanhempien kotiinpaluusta. Ja aamulla vanhemmat olisivat taas kuitenkin lähteneet niin aikaisin, ettei Alex ehtisi nähdä heitä. Ja luultavasti Alex nukkuisi aamulla pommiin sen takia, että oli illalla valvonut niin myöhään.

Ei kovin kiinnostavaa, mutta sellainen Alexin elämä oli, ja sellainen oli hänen normaali päivänsä. Ja, mikä tärkeintä, Alex oli kohtalaisen tyytyväinen elämäänsä. Olisihan hänellä tietysti voinut olla enemmän kavereita, ja olisivathan vanhemmat voineet päästää hänet tavalliseen kouluun tyttökoulun sijasta. Olisivatha vanhemmat voineet käydä hiukan vähemmän töissä, niin että Alex olisi nähnyt heidät useammin kuin kerran kuukaudessa, ja jutellut heidän kanssaan muutenkin kuin satunnaisesti puhelimessa. Mutta eihän kenenkään elämä täydellistä ollut, vai kuinka? Eikä Alex täydellisyyttä kaivannutkaan. Mikä oli hyvä, koska jos Alex olisi halunnut täydellisen elämän, hän olisi joutunut pettymään pahasti hyvinkin pian tapahtuvien asioiden takia.

Alexin elämä oli aina ollut melko samanlaista, eikä hänen elämässään ollut tapahutunt mitään erityistä. Hän ei ollut erityisen suosittu, hän oli keskiverto-oppilas, hän ei ollut koskaan seurustellut. Mutta nyt oli kohtalo päättänyt puuttua peliin, ja kaiken muuttava käänne odotti Alexia aivan kulman takana. Mutta minkä kulman? Sitä ei voi tietää, vaan muutos hyppää esiin kun sitä kaikkein vähiten odottaa - eikä Alexin elämä enää koskaan palaa entiselleen.